perjantai 27. huhtikuuta 2018

Haipakkata pötköön

Oltiin viime viikonloppuna vähän opettajia kouluttamassa Massawassa ja se teetti hippuisen duunia eli ei juuri tullut blogin kirjoittelut mieleen. Tämä viikko on sitten mietitty tarkkailu- ja arviointityökaluja. Tuollakin toiminnalla on ollut hieman työllistävä vaikutus. Nyt on nuo sertifikointihommat suoritettu ja vaikka niissä toden sanoakseni hieman on sitä itse itsensä ruokkivan pedon makua, niin hyvähän noita kuitenkin on välillä pohtia. Ettei käy Calais'it, Haitit tahi muut Rotherhamit. Mitään maata mullistavaa täällä ei ole tapahtunut, mitä nytkylän isoinvaihtarahapiste rosvottiin. Viiskytämilliä paikallista lähti teille tietymättömille. "Ne" sanovat että asia olisi hoidettu ihan avainten kera, ja tämähän herättää mielenkiintoa. Kas kuntalousuudistuksensaeioleihan onnistunut ja kolmasosa koivunlehtirahasta on rajojen ulkopuolella niin tästähän sitä saisi hyvän syyn vaikkapauudistaataassetelit. Toisena asiana puskaradiotiedottiparisenviikkoa sitten myös tapauksesta, jossa kolmisenkymmentävaltionmaanalaisissahuvipuistoissa viihtyväälomanviettäjää oli siirretty autollatämän ja tuon satamakaupunginvälillävuoristotieltä. Oliko ajoneuvo mennyt rikkivai"rikki"? Massawassa oli aivan helevetin kuuma ja hiki lensi. Ensi viikonloppuna ollaan taas menossa saarille snorklaamaan ja vähän kauhulla sitä kyllä jo ajattelen. Siellä alkaa olla neljäkymppiä meinaan rikki. No, riittävästi vaan kalj...vettä...kalj...vettä...kaljaa koneeseen niin eiköhän tuosta selvitä.

Laitan kuvia Massawasta myöhemmin. Nyt oikaisen salille. Hommattiin itsellemme jäsenyys paikalliselle ainoalle uima-altaalle ja koska se oli jokseenkin hinnakas, on sitä syytä myös käyttää. Olmi, pala esiin. Meillä on tänään pyramidi harjoitus.


Hotel Dahlakissa oli havaittavissa swahili-iittalalaista aambiaansia. Voi vain kuvitella loiston päiviään.



Massawan kuvernöörin palatsi siinä kunnossa mihin Etiopian ilmavoimat sen jättivät -91.
Tehtiin ehtookierros vanhassa kaupungissa lauantaina. Missä tahansa muualla tuo kylä olisi täyteen ammuttuna turistia pällistelemässä sen ottomaani imperiumin, italialaisten jne kolonisaatiomulkkujen (ok, itskut investoivat Eritreaan enemmän kuin mitä täältä saivat. Olihan heillä näes tarkoituksena pysyä täällä pidempäänkin) aikaansaannoksia. Nyt tuo kaupunki on kokolailla hiljaisena vartoilemassa... Massawa on yksi Punaisen meren ikiaikainen satamakaupunki ja hyvä sellainen olisikin. Luonnonsatama, ihanteellinen sijainti jne. Jostain syystä kautta historian näillä seuduilla on kuitenkin ollut vaikeata saada aikaan riittävästi koheesiota jotta vauraudella olisi ollut aikaa kumuloitua. Yhteiskunnat koostuvat ihmisistä.
Katsokaa nyt...
Kuvasivat Ertsilän Idolsin toista kierrosta hotellilla. Oli erilainen mutta kiintoisa meno siellä(kin).
Hotellin baarin käkikello eli maskottikukko. On niillä kanojakin tiskin takana.
Gurgusum beach.
"You take my life but I'll take your's too..." The Grouper. Kuuluu meriahveniin. Tuollainen kun tulisi mato-ongen päähän kiinni niin itkuhan siinä pääsisi. Erinomaisen makuinen mörkö.
2500 metriä----->1 metri pistää paineet pullossa sekaisin.



keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Dahlak

Käydä päräytettiin Punaisella merellä vähän snorklailemassa. Dahlakin saaristo koostuu isommista ja pienemmistä korallisaarista. Vain neljä noista saarista on asuttuja joten rauhallista oli. Tuonne päästäkseen pitää ensin anoa lupa päästä Massawaan ja sitten erikseen lupa päästä Massawasta merille.

Kolmen hepun tekijäporukka vei meidät veneellä puolitoista tuntia kohti ulappaa ja sitten saavuttiin Dol Guldur... Dur Gellan autiosaarelle. Jäbät nuijivat kyökkiteltan, olohuoneteltan ja neljä kuuden hengen kupolia pystyyn muutamassa tunnissa, meikäläisten keskittyessä tuntuman ottoon saarta ympäröivän riutan kanssa.

Matkaseurue koostui Iittalan lähetystön kolmen (7-5-2) pojan kaveriperheestä ja jenkkilähetystön liettualaisperäisestä kulttuuriattaseasta miehensä kanssa. Mukavaa sakkia, hyvää diplomaattiviiniä ja sopivan kieroa tilanneanalyysiä.

Voi poijjaat että oli kalaa liikulla. Olen minä Seychelleillä ja Sansibarilla snorklannut mutta eipä ole vastaavaa tullut eteen. Kuvia ei ole koska vedenpitävästä kamerasta on latiinkikaapeli vissiin Suomessa. Sen voin vakuuttaa, että koska kyseessä on erakkovaltion saaristo niin kokolailla koskemattomassa luonnontilassa päästiin barracudia sun muita merikilpikonnia tiiramaan.

Oli ensimmäinen kerta kun voin sanoa viihtyneeni 100% missään Eritreassa. Välillä käytiin lähisaarien riuttoja katsomassa ja matkanjärjestäjän jäbät vetivät uistinta paatin perässä. Tuli sitä... Barracuda on aivan mielettömän maukas kala, siis ne alalajit jotka eivät ole myrkyllisiä. Halsterissa, pannulla jne. Barracuda myös iskee kiinni jo uistimessa olevan mörököllin pyrstön irti suit sait. Eivätkä pelkää ihmistä vaan tulevat "jutulle". Arveluttavia kavereita siis. Kuten myös delfiinilauma, jonka kanssa ei parane mennä kuulemma leikkimään koska ne purevat.

Tuossa on vähän esimakua mitä siellä oli. Tietenkään ihan kaikkia noita ei nähty ja toisaalta esimerkiksi Napoleonkalaa ei tuossa listauksessa ole.

Teltoissa biitsillä asuttiin ja auringon nousuun herättiin. Siitä pikku tunnustelut olosta, maski päähän, räpylät jalkaan ja "aamulenkille". Ei ihme että maanantainakin vielä välikorvassa keinui ja oli aika uinut olo.

Aivan takuuvarmasti menemme uudestaan, jahka tosin kelit taas viilenevät. Nyt ei ollut vielä hätää päivälämpöjen keikkuessa rapia kolmessa kympissä ja tuulen käydessä. Ihan justiinsa siellä höökii kuitenkin kepoista neljää-viittäkymppiä ja sitä kestää syyskuulle. Että jos silloin. Dubaihan meitä huutelee jo taas puolentoista kuukauden päästä. Alkavat näes olemaan juustot sun muut ylellisyystarpeet loppu.

Dahlakiin mennään Massawasta joten tuli sekin nähtyä. Kovin on hiljainen kaupunki ja valtava olisi potentiaalinsa. Tyhjillään olevia hotelleja ja huviloita... Sataman ulkopuolella riutalle karautettu rahtilaiva on jäänyt siihen, 15 vuotta sitten. "Juu, sen yhden resortin neljä huonetta olivat käytössä ja perhetaloa ei annettu meille yhdeksi yöksi koska me ollaan vaan pariskunta, emme perhe. Oltaisiin kuitenkin maksettu koko hinta. Ketäänhän sinne ei ollut tulossa..." Massawan vanhaan kaupunkiin ei keritty mennä mutta eiköhän tuonkin aika tule. Aivan raunioinahan se on edelleen ja ei ainakaan ylikansoitettuna.

Asmara-Massawa tie on kanssa nähtävyys. Itskuthan sen ovat aikanaan rakentaneet ja on poijjaat ja tytöt serpentiiniä. En upota tuota juutuubia tähän koska lataamiseen menisi vuosi. Takaisin tullessa oli täkäläinen pääsiäissunnuntai ja piruuttamme laskettiin vastaantulleet autot. Kaivosyhtiön rekkoja ei otettu huomioon. Matka on 114 kilometriä ja kiesejä tuli ennen Asmaraa vastaan parisenkymmentä, näistä puolet busseja tai minibusseja. Kameleita tuli yli 40.

Päästiin kotiin ja rupesin väsäämään dinneriksi matkalla sovittua ketsuppiriisiä. Katsahdin kuitenkin jääkaappiin ja huomasin sinne ilmestyneen injeraa, shiroa ja zigniä. Pöydällä oli hambusha. Siivooja-lastenlikka Senait on kait meihin tyytyväinen ja me häneen.

keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Mistähän tänään?

Pääsiäistä odotellessa, täkäläinen kun on vasta ensi viikonloppuna. Ollaan kylläkin suuntaamassa Punaiselle merelle Dahlakin saarille snorklaamaan ja kaiken maailman delfiinejä katselemaan. Hiekkasaaret & teltta-asuminen jne. Barrakudia sun muita.

Tuota saarireissua silmällä pitäen (ja vartijoiden perheille sponssattavia vuohia varten. 40 taalaa/elikko) piti sitten käydä vaihtamassa euroja nakfoiksi. Noin muuten meidän käteisen rahan tarve on vähentynyt, kiitos järjestelyn jossa eräs ulkkari maksaa meidän perinteiseen kaupan tiliin ostamamme tuotteet paikallisella shekillä. Hän kun saa aivan liian suuren osan palkastaan tänne nakfoina. Me sitten kuitataan länsimaisen pankkijärjestelmän kautta. Järjestely on voimassa myös lihakauppaan. Ja hyvä on että onkin.

Kas kun menin kahteen rahanvaihtokonttuuriin vain todetakseni että ainoat tarjolla olevat setelit olivat kymppejä. Virallinen kurssi eurolle on 18.4, joten aika niput noita olisi saanut. Kolmannessa byroossa sitten onnistui satasten saanti. Toisin sanoen täällä ei siis ole käteistä rahaakaan enää kierrossa riittävästi. Liittynee mustan pörssin kitkemiseen. Siellähän kurssi oli jokin aika sitten huonompi kuin virallinen koska eritrealaisen ei ole lupa omata valuuttaa. Taalaa voi olla päällä vain jos pystyy osoittamaan sen alkuperän.

Noista kaupoista vielä sen verran että pikkupuoteja on edelleen auki ihan hyvin. Siis niitä joista saa appelsiinejä, kananmunia ja tonnikalaa sun muuta. Eräältä kauppahallin vihanneskauppiaalta löytyi myös pakastimesta Punaisen meren ihan ookoota kalaa. Yksi uusi täkäläisittäin ihan kiva ravintolakin on auennut keskustaan kaikkien kiinni menneiden tilalle. Aika ohuen langan varassa tässä konsumerismin saralla kuitenkin mennään. Ja noin muutenkin toki. Luotettavista turvallisuuslähteistä saatiin kuulla että asuntomurtoja/-ryöstöjä on ollut viime aikoina liikkeellä. Ketään ei ole sattunut mutta mutta... aika ennenkuulumatonta täkäläisittäin.

Ensimmäisen autonrenkaankin sain jo puhki kun vetäisin kylkensä auki terävään rotvallin kanttiin. Aika hyvin täältä näkyy kuitenkin kiekkoja saavan. Vähän käytetyn Continentalin vararenkaaksi sai Firman kuskin avustuksella sadalla taalalla.

Etiopian uusi pääministeri puheli sovinnollisia virkaanastujaisissaan ja sehän ei täkäläisiä juuri hetkauttanut. Toki on niin että Etiopia ei kunnioita tällä hetkellä edellisen sodan jälkeen sovittua rajalinjaa, että siinä mielessä täkäläisillä on ihan aihettakin asenteelleen. Noin muutenhan täällä ei edelleenkään kuulemma apua oteta vastaan, itsenäisiä ollaan ja hyvin menee.

Suomessakin henkilökohtainen tila lisääntyi huoneella & saunalla. Kesällä on edessä vuokralaisen etsintä edelliseen "kesämökkiin" ja ehkä vähän nappulaparketin liimailua. Tosin aikaa on, ollaan likkojen kanssa lomalla melkein 8 viikkoa. Nähdään jopa Kirrisen liepeen kokko livenä, ensimmäistä kertaa yhdeksään vuoteen! Muutana viime juhannuksena sen on kyllä voinut nähdä parhaimmillaan kolmelta kantilta livefeedissä.